Kirjoittajille koulutusta

Oppia ikä kaikki, sanoo vanha sananlasku. Niin se on, kirjoittajillakin. Uuden oppiminen sekä tietojen ja taitojen laajentaminen ja syventäminen on paitsi kiehtovaa, myös välttämätöntä kirjoittamista harrastavalle. Tarvitaan myös paljon toisten kirjoittajien ja kirjailijoiden tekstien lukemista, että oma kirjoittaminen kehittyy ja monipuolistuu. Harrastajakirjoittajille se tarkoittaa mm. erilaisiin koulutuksiin hakeutumista ja niiden etsimistä, lähempää, jos löytyy, tai sitten kauempaa.

Etelä-Savossa on joskus ollut jatkuvaa yliopistotason kirjoittajakoulutusta, mutta se  on loppunut jo vuosia sitten. Sitä oli Mikkelin Paukkulassa. Toki nytkin mm. kesäyliopistot  järjestävät esimerkiksi luovan kirjoittamisen koulutusta, mutta sitä ei ole tarjolla jatkuvasti. Vuosittaisia kirjallisuusseminaareja meillä onneksi on useampiakin, Kirjakemmakat Puumalassa, Sylvi Symposium Pieksämäellä, sekä naapurimaakunnan puolella, Varkaudessa Dekkarit Festivaali. Toivottavasti ne myös jatkuvat. Ja vielä ihan äskettäin alueellamme toimi kirjallisuuden läänintaiteilija, joka sai uutteruudellaan ja innostavalla työllään aikaan yhteistoimintaa ja uusia avauksia kirjoittajayhdistysten yhteistyöhön. Hän myös halusi kehittää kirjoittajakoulutusta ja järjesti lukuisia työpajoja kirjoittajille. Etelä-Savon neljä kirjoittajayhdistystä järjestää tietysti myös tahoillaan kirjoittamisen koulutusta ja työpajoja, jotka on suunnattu lähinnä yhdistysten omille jäsenille. 

Yksi itsestään selvä kirjoittamista ja kirjallisuuden koulutusta harrastajille järjestävä taho ovat kansalais- ja työväenopistot. Nehän ovat vapaan sivistystyön koulutuksen järjestäjiä, ja niiden tehtävänä on koulutustarjonnassaan paikallisesti huolehtia kaikkien väestö- ja ikäryhmien monipuolisesta kehittymisestä ja hyvinvoinnista sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden ja osallisuuden toteutumisesta. Kansalaisopistot ovat myös yksi taiteen perusopetusta järjestävä taho, ja yksi taiteen perusopetuksen aloista on sanataide eli kieleen, kirjoittamiseen ja lukemiseen syventyminen ja perehtyminen. Sitä ei tarjota yhdessäkään Etelä-Savon kansalaisopistossa eikä muussa oppilaitoksessa, ja koko Suomessakin vain kahdeksassa oppilaitoksessa lukuvuonna 2019-2020. Sanataiteen asema lasten ja nuorten koulun ulkopuolisessa opetuksessa on siis valtakunnallisestikin kovin heikko. 

Entä miten meillä Rantasalmella on kirjoittamisen ja kirjallisuuden opetusta saatavilla? Kunnassa, jossa kouluja on ollut aiemmin kuin monessa muussa kunnassa, jossa kirjailijoita ja kirjallisia vaikuttajia voidaan luetella pitkä rimpsu, jossa sanataide on ihan perinnettä. 

Kansalaisopiston opetuksessa painottuvat mm. taito- ja taideaineet, sanotaan kunnan kulttuuristrategiassa 2019-2021. Painotus koskee ennen kaikkea musiikin ja musiikkiteatterin  opetusta. ”Opetuksen ja yhteistyön kautta kansalaisopisto mahdollistaa useiden ryhmien (esim. Rantasalmen puhallinorkesterit, Nuorisoteatteri, Kamarikuoro, Veeniks, Tuusmäen kesäteatteri) kulttuuritoiminnan.” Näin sanotaan kulttuuristrategiassa. Hyvä niin, mutta muille kulttuurin ja taiteen aloille mahdollistamista ei tunnu enää riittävänkään. Tämä näkyy selvästi  myös kulttuuristrategiakyselyssä, jossa kansalaisopistolle esitettiin lukuisia kurssitoiveita kulttuurin saralta. Näitä olivat ennen kaikkea kirjoittamiskurssit, runopiiri, lavarunouskurssi, valokuvaus, lasten kuvataidekoulu ja kuvataiteen perusopetus. 

Lukupiiri on ollut ainoa kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvä kurssi, joka on sopinut joka vuosi Rantasalmen kurssiohjelmaan, vaikka toiveita ja esityksiä erilaisista kirjoittajakursseista on tehty jatkuvasti. Ja tuntuu siltä, että sama tilanne jatkuu tulevaisuudessakin.

Ernesti suunnitteli viime keväänä kansalaisopistolle valmiiksi runokurssiohjelman ja etsi opettajan, mutta pitkällisen työn päätteeksi säästökuurin leikkuri katkasi runokurssin kaulan.  Emme luovuttaneet, vaan päätimme jotenkin järjestää kurssin. Onneksi saimme  yhteistyökumppaneiksi Toenperän Rantasalmen ja Juvan kirjastot sekä Gottlund runokilpailun Juvalta. Kurssi mahdollistui, ja sille osallistui 14 kirjoittajaa, kunnes korona keskeytti opetuksen. Kurssi jatkuu kuitenkin nyt kesällä ja syksyllä. Eikä koulutus jää siihen. Ernesti sai SKR:n Etelä-Savon rahastolta 4000 € apurahan proosakurssien järjestämiseen ja kirjoittajakoulutuksen kehittämiseen. 

Toivon, että voimme osaltamme paikata kirjoittajakoulutuksen ammottavaa aukkoa alueellamme, mutta odotan myös vapaan sivistystyön opetusta järjestävän oppilaitoksen monipuolistavan koulutustarjontaa lain hengen ja kirjaimen mukaisesti. Luovasti, kunnan kulttuuriset vahvuudet huomioon ottaen. Tietysti.

Hilkka Lappalainen